Päivitystä tilanteeseen

Aamulla Minni aivasteli selvästi vähemmän, katsotaan nyt miten tilanne kehittyy ;)

Niisk!

Sunnuntaina oikeastaan alkoi. Minni veti henkeen pari kertaa nenäpunkki tyyliin, ja sitten haettiin taas nenäpunkkilääkettä (ei strongholdia, vaan Advocatea.) Illalla lenkillä alkoi semmonen aivastelu/tuhahtelu. Mutta vain ulkona, ei sisällä. Soitettiin eläinlääkäriin ja sieltä sanottiin, että liikkeellä on jotain kennelyskäntyyppistä nuhaa, jossa nenän limakalvot ärsyyntyvät ja sitten tuhahdellaan ja niiskutetaan. Eli tänpäiväset agit meni siihen.
Sarille soitettiin tänään, ihan vain oli kysyttävää mm. Lahden näyttelystä. Siinä sitten kysyttiin mielipidettä tuohon niiskutteluun. Sarin mielestä se voisi olla jotain siitepöly/katupöly niiskuttelua, kun sitä ei tosiaan ilmene muualla kuin ulkona. Tämmöset diagnoosit saatiin, ja kaksi viimeistä on todennäköisintä. Ja niillehän ei mitään voi tehdä. Jos niiskuttelu jatkuu ulkona eikä lopu, niin kallistun tuon pölyn puoleen, mutta jos loppuu parin päivän sisällä ja niiskuttelee sisälläkin niin eiköhän se tuo flunssa ole.

Kuvaamisesta sen verran, että olen saanut muutaman hyvänkin kuvan, ja laitan ne tänne varmaan pian ;)

Uusi kamera + match show

Eli "aikaisena rippilahjana" sain eilen Canon EOS 500d:n ja siihen objektiiviksi EF-S 18-200mm. Valovoimaisuus oli muistaakseni ihan hyvä, en nyt löydä missä se lukee. Eli tänään pääsin sillä kuvailemaan Akateemisen Karjakerhon järjestämään mätsäriin. Kuvaus on vielä vähän vaikeaa, kun opettelen vielä mikä nappi on mikäkin. Ohjekirjaakin on tullut luettua. Mätsärissä näimme tuttuja, Piatta + Nasta ja Laura + Leia. Lauralla ja Leialla meni tosi hyvin, sin 1. Minnin kanssa päästiin punaisiin, mutta ei sijoituttu. Myös Piatta sai punaisen, muttei sijoittunut Nastan kanssa.

Rally-toko kisat Porvoossa

Tänään käytiin Minnin kanssa Porvoossa kisaamassa, ja paikalla oli jälleen monta perroa. Olimme 16. ensimmäisestä alokasluokan osasta.
Paikalla oli vesikoira-ihmisistä ainakin Ulla (+Nuno-serkku), Petra (Luka-barbet), Annina (+Joku&Kauko) ja Anna (+Nero). Jokun, Kaukon ja Nunon mielestä Minni oli tosi ihana, ja Kauko taisi vinkua aika paljonkin. Nero-tukkakoiraa ei ainakaan niin paljon kiinnostanut. Minni tuumasi, että Luka oli ihan hirviö, vaikka Luksu onkin tosi kiltti. Luka hyppii ihanan kiltisti vasten, ei kaada vaikka onkin niin iso koira.
Rata oli ihan ok, ei mitenkään kauhean vaikea. Minni joutui odottelemaan aika pitkään, mutta kokeilin vähän liikkeitä, ja se meni tosi innoissaan. Radalla se vähän löntysti ja haahuili.. No, ei se mitään, jännitin enemmän kuin viimeksi. Tuloksena 93 pistettä, ja luokkanousu avoimeen luokkaan. Avointa pitäisi alkaa nyt treenailemaan.. Anninan Kaukokin nousi avoimeen, ja Jokuhan avoimessa olikin jo. Laitan nuo tarkemmat tiedot noista pisteistä, kunhan saan Annalta arvostelulomakkeen.
Kotona on väsynyt koira, ja huomenna pitkästä aikaa agilityä.

Pentutreffeillä

Tänään aamulla lähdettiin kohti Malminkartanoa, jossa oli mätsäri. Ei Minni kanssa osallistuttu (krhöm, rokotustodistus on jossain liian yksinkertaisessa paikassa), mutta Minnin serkku Moko osallistui. Paikalla oli myös Minnin veli Caba ja sisko Myrsky + Taran omistajat kävivät katsomassa ilman koiria. Ainiin, olihan vielä muitakin kuin sukulaisia, Nemi-perro ja pari muuta, joiden nimiä en tiedä. Neljän tunnin pitkän odotuksen jälkeen isojen kehä oli loppu joten lähdimme läheiselle pellolle koirien kanssa (Minni, Moko, Caba, Myrsky ja Nemi).
Mokon mielestä Nemi oli aika ihana, eikä se tainnut viittä metriä kauemmaksi neidosta lähteä.. Caballe heiteltiin keppejä ja lumipalloja, Myrskykin meni mukaan välillä. Minni oli vähän väsynyt, eikä innostunut ollenkaan - paitsi metsurin hommista... Tuhosi vähän aikaa pajua kunnon ärinän saattelemana. Nyt kotona on hyvin väsynyt koira ja vielä väsyneemmät omistajat..
Laittelen kuvia pian.

Jee!

Me päästiin sinne ATD:n alkeiskurssille. Olen NIIIIN onnellinen. Ei mitään rajaa. Olin IHAN varma ettei päästäisi, joten katselin jo muiden seurojen alkeiskursseja. Jesjesjes. Kurssi alkaa toukokuussa ja huhtikuussa tulee lisäinfoa.

Minnin huomioimattomuus on sujunut hyvin, eikä se ole kovin masentunut. Se tulee moikkaamaan mutta pysyttelee parin metrin päässä häntä viuhtoen. Minni nukkuu enemmän ja muutenkin enemmän omissa oloissaan.
On se kiva kun on sijais-rapsuteltava, nimittäin Miska-sheltti. Sitähän käyn ulkoiluttamassa joka maanantai ja perjantai tunnin ajan. Tänäänkin rapsuttelin sitä paljon, se on aina niin onnellinen kun menen hakemaan sitä.
On se ihan kivaa käydä sen kanssa lenkillä, vaikka jossain vaiheessa se tuntui aika raskaalta. Ensin 8-16 koulupäivä, sieltä suoraan tunnin lenkille, kotiin kävellen, ruokin itseni ja Minnin ja lähden uudelle lenkille. Ja sitten siivoamaan. Koko rumba on yleensä ohi kahdeksaan mennessä. En kyllä enää luopuisi Miskasta, se on vaan niin ihana <33 Ja rasittava välillä..

Tälläista meillä täällä. ;)

Koirakorjaamo

Eli, päätimme viedä Minnin kouluttajalle, koska sillä on ikävä tapa vapaana ollessaan lähteä toisen ihmisen ympärille haukkumaan. Ei se siis tee mitään, mutta varmasti näyttää aika pelottavalta. Yrittää kai puolustaa minua/meitä. Olisi todella hienoa, jos metsässä voisi kävellä suhteellisen rauhassa, ilman että tarvitsee kyyläillä marjanpoimijoita.
Siis. Tuttumme oli käynyt koiransa kanssa eräällä kouluttajalla, ja koira ei enää rähise muille koirille + kulkee vapaana vaikka missä. Kouluttaja oli Emilia Rainetoja ja kotisivu http://www.koirakorjaamo.com/ on tuo.
Kävimme kouluttajalla Järvenpäässä jotta hän näkisi ongelman ylipäätään. Emilia teki käyttäytymistestin, jossa katsottiin miten koira suhtautuu uusiin ja pelottaviin asioihin. Ensin ihan vain käveltiin, ja sen jälkeen rautainen tynnyri kolahti (aika ikävä ääni) Minni vähän pelästyi, mutta uudelleen ohi mentäessä vain vilkaisi rämähdyksen lähdettä. Seuraavaksi oli kelkka, jonka kyydissä oli nukke jolla oli "kasvot". Tämä oli Minnin mielestä jo huomattavasti pelottavampi ja välillä yritti vain olla katsomatta siihen.
Emiliaa lainaten "No. Se on aika nössö." Joo, semmonenhan se vähän on. Emilia sanoi, että se ei kunnolla tukeudu meihin, ja että sillä on suuri laumavietti. Lisäksi se "sulkee itsensä pois" epämiellyttävistä tilanteista. Olen ihan samaa mieltä.
Sovimme sitten kolmesta koulutuskerrasta, joista ensimmäinen on ensi sunnuntaina.
Jotta koulutus olisi helpompaa koiralle & meille, on nyt meillä käynnisttä huomioimattomuus. Ajattelin aluksi että ei kiitos, mutta tämä huomioimattomuus ei ole niin ehdotonta, kuin luulin. Eli kun koira päästetään ulos tai sille annetaan ruokaa, se käsketään istumaan, ja sitä saa kehua. Ulkona saa pitää vapaana ja kutsua luokse ja kehua, muttei ihan ylenpalttisesti. Sisällä koira on kuin ilmaa, ja jos se tunkee ihan lähelle, pitää murahtaa vähän.
Tänään siis aamulla alkoi huomioimattomuus. Minni on vähän enemmän omissa oloissaan muutaman yrityksen jälkeen, mutta muuten ihan ok. Omistajille on vähän vaikeampaa.
Katsotaan, kuinka käy. Toivottavasti tämä auttaa Minni "ongelmiin", vaikkei ne mitkään suuren suuret olekaan.

Loskaa ja ponnareita

Kauheat loskakelit ja kotitiekin on aika kauheassa kunnossa.
Eilen oltiin tutuilla kylässä, Minni tietenkin mukana. Viimeksi ollessa siellä Minni liukastui kiviportaissa, mutta nyt vain vähän varoi portaita. Ei se siis mitään kauheaa traumaa saanut. Ilta meni Minnin osalta lähinnä rapsuteltavana.
Otin pari päivää sitten käyttöön ponnarit. Yksi silmien väliin ja molempien silmien päälle yhdet ponnarit. Nyt se ainakin näkee. Lenkillä Minniä katsotaan vähän pidempään (näyttää aika koomiselta) mutta ei muuten mitään.
Loskaa. Loskaa. Loskaa. Ei oikein huvita lähteä ulos, mutta Minni painelee metsässä ihan normaalisti, mitä nyt välillä uppoaa lumeen.
Normaalia viikonloppua vietellään, ja kauhulla odotellaan Lahden KV näyttelyä. Sitten kyllä turkki saa lähteä, ja syksyllä ehkä johonkin näyttelyyn uudestaan.

Kompassin agia jälleen

Vähän myöhässä, ja kirjoitan nyt vain ihan lyhyesti.

Tehtiin eteen lähettämisiä ja Minni osasi hyvin. Sitä oltiinkin jo kotona harjoiteltu hiukan.

Sitten rataa. Se oli varmaan pisin ikinä, ja se oli hiukan hankala... öh. Minni kyllä osaisi, mutta se menee niin pirun kovaa, etten pysy perässä. Tai siis, pysyn vähän aikaa, mutta en ehdi jarruttaa -> melkein törmäsin putkeen n. 5 kertaa. Että.
Muiden koirat ei osaa -> ne kuuntelee ja menee NORMAALIA vauhtia
Minni ei osaa -> se vetää ihan täysiä ja en pysy perässä, Minni alkaa haukkua/öristä turhautumistaan.
Saisinko hitaamman koiran jostain..? Tai saisinko jonkun Usain Boltin jalat?

Ainiin. ATD:ltä tuli mailia, ja sanottiin, ettei neljättä valintatilaisuutta pidetä ja valinnoista ilmoitetaan ensi viikon aikana. Jaiks.

ATD:n valintatilaisuus, part 3

Eilen Julia ja Elsa-villispentu tulivat käymään. Minni suhtautui ihan hyvin, ei suurempia murinoita. Mitä nyt pieni örähdys kun Elsa meinasi tulla syömään samaa namia ja toinen murahdus lelusta. Ei muuta. Silti Minni on Elsan idoli. Ulkona nappisilmäinen pikku otus yrittää kovasti pysyä Minni perässä. Välillä Minnikin vähän katseli, että mihin se Elsa nyt oikein katosi. Hyvin siis meni, vaikkei Minni ole ollutkaan pienten pentujen seurassa ennen oikeastaan ollenkaan.

Elsa 10 vko <3

Illalla puoli yhdeksän aikaan suunta kohti Konalaa ja AgiTokolaa.

Odoteltiin sisään pääsyä ja iso kaivuri kärräsi lunta isoon kasaan. Onneksi Minni ei kauheasti näistä kaivureista ym välitä. Sisällä meidät jaettiin kahteen osaan, ja ensin oli hyppy - putki (ei onneksi musta..) - hyppy. Peace of cake, sanoo Minni ja vetää normaaliin tapaan. Minni huomasi yhden koiran, ja lähti sen perään - kahdesti. Mutta. Se tuli nätisti takaisin kun karjaisin sen perään. Sitten kokeiltiin pussia, ja ohjaaja piti pussin suuta vähän auki, koska Minni ei ole ihan vielä varma pussiin menemisestä. Sekin meni hyvin. Yksi toinen koira, joku australianpaimenkoira, päätti vetää monta kunnia kierrosta ympäri hallia. Ei kuunnellut isäntäänsä, eli meillä meni edes jotain paremmin.

Sitten oli hyppyjä. Siis kolme hyppyä peräkkäin. Siitäkin Minni meni tosi hyvin. No problems. Seuraavaksi oli : hyppy - hyppy - valssi - hyppy. Tässä Minni hyppäsi 2. hypyn takaisin päin. Molemmilla kokeilu kerroilla. Ihan oma vikani, ohjasin vähän huonosti.