Match Show

Tänään olin Minnin kanssa ensimmäisessä mätsärissä, ja olen tosi ylpee neidistä. Osallistuimme junior handleriin, jossa tuomari huomasi kokemattomuuteni ja neljästä osallistujasta päädyimme sijalle 4, eli viimeisiksi. Sain kyllä plussaa siitä, että esitin "aran koiran" hyvin ja rohkaisin Minniä. Koirien vaihdossa sain coton de tulearin ja onneksi sitä oli helppo esittää ;D. Tyttö, joka esitti Minniä, esitti sen tosi hyvin. Minni tuntui olevan vähän transsissa ja tuijotti vain eteenpäin. Jännitin vähän sitä, että Minni olisi vähän murahtanut tai jotain kun yleensä kukaan ei tule niin iholle. Ehkä Minnikin on kasvattanut kuplan, jollaisessa Kola oleskelee yleensä ;)

Isojen koirien kehässä meni paremmin. Tuomari kehui Minnin hienoja hampaita ja hyvin rullaavia liikkeitä ja saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä ei sitten sijoituttu, kuten myöskään Katjan Remu ei sijoittunut. Jäin katsomaan isojen pentujen luokkaa, sillä siinä oli Minnin veljen Caban omistajan toinen koira, Moko. Moko tuli neljänneksi ja toinen musta vesikoira, Nemi (?), tuli neljänneksi. Portugalinvesikoira voitti isot pennut (Taisi olla Leia?).

Ihan hyvä fiilis jäi, yllätyin kun sain punaisen nauhan. Palkinnoksi junior handlerista sain karkki pussin ja Minni sai jotain koiran nameja.

Kuulumisia :)

Vaikka onkin ollut päivitys taukoa, ei me olla minnekään kadottu ;D

Minnin kanssa ollaan treenailtu edelleen TOKOa, mutta ei olla edistytty oikeastaan yhtään. Olen opettanut Minnille uusia temppuja, mm. terve, jossa Minni istuu ja sitten laittaa molemmat etutassunsa minun polveani vasten. Yleensä tuossa vaiheessa se myös venyttää itseään ja se näyttää aika huvittavalta. Haluaisin pidentää seuraamisen matkaa, mutta välillä tuntuu ettei Minnillä (eikä aina minullakaan) riitä into siihen. Muuta opeteltavaa ei nyt oikein ole. Lainasin Pienen Temppukirjankin kaverilleni, joten siitäkään ei ole oikein apua. Ehkä pitäisi aloittaa naksutteluun ehdollistaminen, mutta edelleen se kärsivällisyys taitaa puuttua.

Kesällä menen Minnin kanssa Kennelliiton nuortenleirille, joka on kyllä aika paljon suunnattu aloittelijoille, mutta eiköhän mekin saada jotain sieltä irti. Siellä on agilityn ja TOKOn alkeita, plus temppuilua. Luulen että me ei ihan TOKOn alkeita aleta kertaamaan, mutta agilityä olisi kiva kokeilla.

Kesän tulosta Minni osaa kyllä nauttia, neiti nimittäin tykkää olla ulkona ja pyydystää ampiaisia. Jälkimmäisestä yritän kieltää, mutta se tuskin tuottaa tulosta. Rusakot ovat myös alkaneet enemmän liikkua, ja niiden takia pitää olla tosi varovainen. Ne eivät nimittäin pelkää ihmisiä, joten ne eivät lähde kuin n. kymmenen metrin päässä pakoon, jolloin Minni huomaa ne. Korvat kyllä katoaa, mutta jänis on sen verran ylivoimainen Minnille, että Minni luovuttaa onneksi aika nopeasti.

Kesäisiä kuvia laitan myöhemmin, kun saan vähän parempia otoksia.

Jännä elukka ;)

Minni on joko a) masentunut b) valeraskauden kourissa c) muuten vain outo otus. Minni ei lenkillä juokse ympäri metsää, vaan kulkee perässä kuluttaen mahdollisimman vähän energiaa. Varsinkin kun on paljon lunta, otus ei _mitenkään_ voi hyppiä tuhlaten energiaa, vaan kulkee lenkittäjän jalan jäljissä. Kyllä neiti suostuu hakemaan kepin tai pallon jos heittää, ihan innostuneestikin, mutta ei itse tuo keppiä heitettäväksi. Kotona ja omalla pihalla Minni tykkää leikkiä, mutta ei muiden koirien kanssa, eikä yleensä vieraiden kanssakaan. Miten energian saa tuosta koirasta pois jos ei lenkkeilemällä ja leikkimällä? Kun ei aivotyö mielestäni riitä. Siis ei Minni mitään tuhoa, nukkuu vain rauhassa.
Poikkeuksiakin (onneksi) on. Jos Minniä innostaa leikkiin, se juoksee ihan innoissaan ja haukkuu => en usko että on kipeä tms. Se ei siis leikkiessä säästä energiaa, mutta normaalilla metsä lenkillä (vapaana ollessaan) säästelee. Päivät Minni nukkuu, ja yöllä se nukkuu. Ja jos ei olla lenkillä tai leikiä tai olla keittiössä, Minni makaa makuupaikassaan ja katselee muita. Ja yleensä syö myös jotain solmuluuta.



Minni rrrakastaa pikkulapsia. Minni menee häntä heiluen pienten luo ja haistelee suupieliä, muttei nuolaise. Liian montaa pientä ei kuitenkaan saa olla räpläämässä, muuten neiti hermostuu. Tuntemattomatkin pikkulapset ovat Minnin suosiossa ja Minnistä olisi kiva touhuta niiden kanssa vaikka kuinka ;D

Kaikkea säätöä

Minnin juoksut loppuivat jo muutama viikko sitten, mutta ei olla käyty treeneissä kiusaamassa uroksia. Tällä tai ensi viikolla ilmestytään pommariin treenaamaan sivulle tuloa. Kun se(kin) on mennyt vähän huonosti. Sivulle tulee välillä ihan nätisti, mutta heti kun vapauttaa/antaa namin, niin astuu nopeasti muutaman askeleen sivulle. Ilmeisesti olen astunut neidin varpaille. Höh. Nyt vaan yritetään korjata tuota ongelmaa. Ja Minni ei osaa oikein enää istua o.O, vaan menee maahan kun sanoo istu. Hömph.

Karvakin lähti viikko sitten maanantaina ja meille saapui Whippetin ja rotan sekoitus, joka muistuttaa Potterien Dobby-kotitonttua. Minni tuntuu olevan pelkkää jalkaa ja silmää ;D. Turkki olikin jo vähän huopaantunut tassuista ja erityisesti rinnasta. Tossa pari kuvaa.

Ennen...


...ja jälkeen x)

Nyt ne sitten tuli, juoksut

Eli eilen aamulla äitini huomasi lattialla muutaman veritipan, ja selvisi nopeasti, että Minnillä on alkaneet juoksut. Tosi väsyneen olonen, ja hellyyden kipeä. Koko ajan tulemassa silitettäväksi. Raasu parka. Ei mikään ihme ettei viikko sitten pommarissa treenaaminen innostanut.

Ihme koiruus

Verisen kakan arvoitus ei varmaan koskaan tule selviämään. Minni on taas tehnyt "normaalia" kakkaa. Eikä koiruus tunnu olevan enään kovin masentunutkaan. Tosi outoa. Tai siis ei Minni vielä ihan oma itsensä ole mutta paremmin voi kuitenkin.

TOKOn puolella menee hyvin varsinkin sivulle tuloa ollaan harjoiteltu ja seuraamista. Minni menee tosi hyvin seuratessa. Me ollaan otettu noin 5-7 askeleen pätkiä -> palkkaus. Vielä kontaktia (ja matka tietysti) pitää vielä parantaa mutta omasta mielestäni hyvä alku. Sivulta maahan meno on Minnille jotenkin outo juttu ja sitä yritetään harjoitella. Aloitin n. viikko sitten Minnin ehdollistamisen naksuttimelle. Ei ihan vielä älyä jutun juonta, mutta kyllä se siitä.

Outo asento nukkua...?

Juoksut..?

Rankan lenkin jälkeen jaksaa pysyä hetken paikallaan seisoskelemassa

Minni on ollut nyt muutaman viikon "masentunut" ja epäilimme juoksuja syyksi. Siksi emme päässeet treffaamaan Cabaa ja Taraa, jotka siis ovat Minnin sisaruksia.
Minnillä ei ole juoksut kuitenkaan alkaneet, ja jotkut urokset ovat todella kiinnostuneet Minnistä (=normaalia enemmän) ja toiset eivät ollenkaan.
Eilen pelästyttiin kovasti, kun Minni oli tehnyt löysän kakan veljeni lattialle. Kakassa oli verta, muttei kovin paljon (onneksi). Eilen Minniä ei viety eläinlääkäriin, koska oli niin myöhä ja Minni ei käyttäytynyt mitenkään erikoisesti.
Tänään koulusta tullessani ei tyttö ollut tehnyt kakkaa, eikä kulma lenkilläkään tehnyt (veli kävi). Tuntuu että Minnillä on välillä kaikki tosi hyvin vatsassa ym. mutta sitten yhtäkkiä tälläistä. Onko kellään kokemuksia..?
Täytyy myöntää, että esim. Vanukkaan (eräs käyttäjä Vesikoirat Forumissa) sairas kertomukset nousevat mieleen Minnin sairastellessa.

Vähän keveämpää nyt tähän loppuun. Minniä on leikelty (siis karvoja) vähän sieltä sun täältä, "parrasta", korvista, kainaloista (takut) ja silmänympäryksistä. Raukka ei siis muistuta ihan kauheasti perroa. No, kyllä se vielä tunnistetaan kadulla, mutta haluaisin trimmata karvan. Loppu perhe on tätä vastaan, joten luultavasti Minni saa pitää karvansa - ainakin kunnes pakkaset loppuu. Minnillä on takkuja lavoissa, kaulassa, kainaloissa, haaruksissa ja pepussa. Lähinnä niiden takia turkki lähtee niin pian kuin säät (ja perhe) sen sallivat.


Minni ja Minnin kaveri Nuppu-cockeri pellolla juoksemassa viikko sitten

Onnellista Uutta Vuotta!

Minnin osalta rakettien ampuminen on meni vähän huonosti. Päivällä kävelimme Leppävaarassa, ja muutamista pojista oli ilmeisen hauskaa pamautella raketteja keskellä kerrostalo aluetta. Säikähdin yhtä pamausta itse (se oli n. 5 m päässä) ja tietysti Minnikin säikähti, lähinnä reagoi siihen kun itse reagoin. Se kyllä harmittaa, koska illalla Minnin sai just just ulos, mutta vain jos oli jauhelihaa kädessä ja oli kyykyssä -> tuli istumaan jalkojen väliin. Muuten meni seinän viereen istumaan. Sisälläkin istui nurkassa ja hätkähti aina isoja pamauksia..
Viime vuonna uusi vuosi meni tosi hyvin, Minni ei melkein edes huomannut pamauksia..

Kuvia joulun vietosta

Joulun lahjasaalis

Tänä vuonna Minni sai kaksi joululahjaa;

Dog Tornado, älylelun jota pitää pyörittää kuonolla tai tassuilla jotta sieltä saisi namin. Ihan vielä Minni ei älynnyt lelun syvintä tarkoitusta, mutta yritystä on.




Toiseksi sinisen pallolelun, jonka päässä on naru. Minni piti heti aluksi tästä lelusta joten käytän varmaan koulutuksessa sitä.