Jee!

Me päästiin sinne ATD:n alkeiskurssille. Olen NIIIIN onnellinen. Ei mitään rajaa. Olin IHAN varma ettei päästäisi, joten katselin jo muiden seurojen alkeiskursseja. Jesjesjes. Kurssi alkaa toukokuussa ja huhtikuussa tulee lisäinfoa.

Minnin huomioimattomuus on sujunut hyvin, eikä se ole kovin masentunut. Se tulee moikkaamaan mutta pysyttelee parin metrin päässä häntä viuhtoen. Minni nukkuu enemmän ja muutenkin enemmän omissa oloissaan.
On se kiva kun on sijais-rapsuteltava, nimittäin Miska-sheltti. Sitähän käyn ulkoiluttamassa joka maanantai ja perjantai tunnin ajan. Tänäänkin rapsuttelin sitä paljon, se on aina niin onnellinen kun menen hakemaan sitä.
On se ihan kivaa käydä sen kanssa lenkillä, vaikka jossain vaiheessa se tuntui aika raskaalta. Ensin 8-16 koulupäivä, sieltä suoraan tunnin lenkille, kotiin kävellen, ruokin itseni ja Minnin ja lähden uudelle lenkille. Ja sitten siivoamaan. Koko rumba on yleensä ohi kahdeksaan mennessä. En kyllä enää luopuisi Miskasta, se on vaan niin ihana <33 Ja rasittava välillä..

Tälläista meillä täällä. ;)

Koirakorjaamo

Eli, päätimme viedä Minnin kouluttajalle, koska sillä on ikävä tapa vapaana ollessaan lähteä toisen ihmisen ympärille haukkumaan. Ei se siis tee mitään, mutta varmasti näyttää aika pelottavalta. Yrittää kai puolustaa minua/meitä. Olisi todella hienoa, jos metsässä voisi kävellä suhteellisen rauhassa, ilman että tarvitsee kyyläillä marjanpoimijoita.
Siis. Tuttumme oli käynyt koiransa kanssa eräällä kouluttajalla, ja koira ei enää rähise muille koirille + kulkee vapaana vaikka missä. Kouluttaja oli Emilia Rainetoja ja kotisivu http://www.koirakorjaamo.com/ on tuo.
Kävimme kouluttajalla Järvenpäässä jotta hän näkisi ongelman ylipäätään. Emilia teki käyttäytymistestin, jossa katsottiin miten koira suhtautuu uusiin ja pelottaviin asioihin. Ensin ihan vain käveltiin, ja sen jälkeen rautainen tynnyri kolahti (aika ikävä ääni) Minni vähän pelästyi, mutta uudelleen ohi mentäessä vain vilkaisi rämähdyksen lähdettä. Seuraavaksi oli kelkka, jonka kyydissä oli nukke jolla oli "kasvot". Tämä oli Minnin mielestä jo huomattavasti pelottavampi ja välillä yritti vain olla katsomatta siihen.
Emiliaa lainaten "No. Se on aika nössö." Joo, semmonenhan se vähän on. Emilia sanoi, että se ei kunnolla tukeudu meihin, ja että sillä on suuri laumavietti. Lisäksi se "sulkee itsensä pois" epämiellyttävistä tilanteista. Olen ihan samaa mieltä.
Sovimme sitten kolmesta koulutuskerrasta, joista ensimmäinen on ensi sunnuntaina.
Jotta koulutus olisi helpompaa koiralle & meille, on nyt meillä käynnisttä huomioimattomuus. Ajattelin aluksi että ei kiitos, mutta tämä huomioimattomuus ei ole niin ehdotonta, kuin luulin. Eli kun koira päästetään ulos tai sille annetaan ruokaa, se käsketään istumaan, ja sitä saa kehua. Ulkona saa pitää vapaana ja kutsua luokse ja kehua, muttei ihan ylenpalttisesti. Sisällä koira on kuin ilmaa, ja jos se tunkee ihan lähelle, pitää murahtaa vähän.
Tänään siis aamulla alkoi huomioimattomuus. Minni on vähän enemmän omissa oloissaan muutaman yrityksen jälkeen, mutta muuten ihan ok. Omistajille on vähän vaikeampaa.
Katsotaan, kuinka käy. Toivottavasti tämä auttaa Minni "ongelmiin", vaikkei ne mitkään suuren suuret olekaan.

Loskaa ja ponnareita

Kauheat loskakelit ja kotitiekin on aika kauheassa kunnossa.
Eilen oltiin tutuilla kylässä, Minni tietenkin mukana. Viimeksi ollessa siellä Minni liukastui kiviportaissa, mutta nyt vain vähän varoi portaita. Ei se siis mitään kauheaa traumaa saanut. Ilta meni Minnin osalta lähinnä rapsuteltavana.
Otin pari päivää sitten käyttöön ponnarit. Yksi silmien väliin ja molempien silmien päälle yhdet ponnarit. Nyt se ainakin näkee. Lenkillä Minniä katsotaan vähän pidempään (näyttää aika koomiselta) mutta ei muuten mitään.
Loskaa. Loskaa. Loskaa. Ei oikein huvita lähteä ulos, mutta Minni painelee metsässä ihan normaalisti, mitä nyt välillä uppoaa lumeen.
Normaalia viikonloppua vietellään, ja kauhulla odotellaan Lahden KV näyttelyä. Sitten kyllä turkki saa lähteä, ja syksyllä ehkä johonkin näyttelyyn uudestaan.

Kompassin agia jälleen

Vähän myöhässä, ja kirjoitan nyt vain ihan lyhyesti.

Tehtiin eteen lähettämisiä ja Minni osasi hyvin. Sitä oltiinkin jo kotona harjoiteltu hiukan.

Sitten rataa. Se oli varmaan pisin ikinä, ja se oli hiukan hankala... öh. Minni kyllä osaisi, mutta se menee niin pirun kovaa, etten pysy perässä. Tai siis, pysyn vähän aikaa, mutta en ehdi jarruttaa -> melkein törmäsin putkeen n. 5 kertaa. Että.
Muiden koirat ei osaa -> ne kuuntelee ja menee NORMAALIA vauhtia
Minni ei osaa -> se vetää ihan täysiä ja en pysy perässä, Minni alkaa haukkua/öristä turhautumistaan.
Saisinko hitaamman koiran jostain..? Tai saisinko jonkun Usain Boltin jalat?

Ainiin. ATD:ltä tuli mailia, ja sanottiin, ettei neljättä valintatilaisuutta pidetä ja valinnoista ilmoitetaan ensi viikon aikana. Jaiks.

ATD:n valintatilaisuus, part 3

Eilen Julia ja Elsa-villispentu tulivat käymään. Minni suhtautui ihan hyvin, ei suurempia murinoita. Mitä nyt pieni örähdys kun Elsa meinasi tulla syömään samaa namia ja toinen murahdus lelusta. Ei muuta. Silti Minni on Elsan idoli. Ulkona nappisilmäinen pikku otus yrittää kovasti pysyä Minni perässä. Välillä Minnikin vähän katseli, että mihin se Elsa nyt oikein katosi. Hyvin siis meni, vaikkei Minni ole ollutkaan pienten pentujen seurassa ennen oikeastaan ollenkaan.

Elsa 10 vko <3

Illalla puoli yhdeksän aikaan suunta kohti Konalaa ja AgiTokolaa.

Odoteltiin sisään pääsyä ja iso kaivuri kärräsi lunta isoon kasaan. Onneksi Minni ei kauheasti näistä kaivureista ym välitä. Sisällä meidät jaettiin kahteen osaan, ja ensin oli hyppy - putki (ei onneksi musta..) - hyppy. Peace of cake, sanoo Minni ja vetää normaaliin tapaan. Minni huomasi yhden koiran, ja lähti sen perään - kahdesti. Mutta. Se tuli nätisti takaisin kun karjaisin sen perään. Sitten kokeiltiin pussia, ja ohjaaja piti pussin suuta vähän auki, koska Minni ei ole ihan vielä varma pussiin menemisestä. Sekin meni hyvin. Yksi toinen koira, joku australianpaimenkoira, päätti vetää monta kunnia kierrosta ympäri hallia. Ei kuunnellut isäntäänsä, eli meillä meni edes jotain paremmin.

Sitten oli hyppyjä. Siis kolme hyppyä peräkkäin. Siitäkin Minni meni tosi hyvin. No problems. Seuraavaksi oli : hyppy - hyppy - valssi - hyppy. Tässä Minni hyppäsi 2. hypyn takaisin päin. Molemmilla kokeilu kerroilla. Ihan oma vikani, ohjasin vähän huonosti.

Kompassin agia

Eilen menin ensiksi Kamppiin Minnin kanssa. Siellä tavattiin kaverini Julia ja hänen kääpiövillispentu Elsa, 9 viikkoa. Aika ihana kyllä.. Elsaa vähän jännitti, mutta sellaista se vähän on. Minni näytti hyvää esimerkkiä. Bussissa kohti Kompassia Elsa nukahti syliini, vaikka bussi oli täynnä ihmisiä.
Paikanpäällä Elsa oli kovin jännittynyt, mutta kyllä se siitä menee kun vähän tottuu hälinään.

Asiaan;
Aluksi tehtiin sylivalsseja ilman esteitä. Siis vedettiin koiraa vain namin perässä niin että se tekee uukkarin poispäin ohjaajasta. Sitten esteillä. Minni osaa tämän, vaikka välillä vähän turhautuukin.
Sitten pientä rataa: Hyppy - Hyppy - U-putki - Hyppy - Välistäveto + sylivalssi - Hyppy - Hyppy. Minni meni tosi hyvin, ja sain sen kääntymään ennen välistä vetoa (suoraan nenän edessä putki, Minnin lempieste) Ekalla kerralla Minni meni putkesta vähän varovaisesti, mutta muuten meni hyvin. Seuraavaksi vähän erilaista rataa: Hyppy - Hyppy - U-putki - Hyppy - S-putki. Sekin meni hyvin, vaikka S-putki meni A-esteen alta.
Ei me ehkä ihan surkeita ollakaan. Ehkä. ;D

ATD:n valintatilaisuus, part 2

Eilen illalla toiseen valintatilaisuuteen.

Ensin hyppy + musta putki kaarella. Minni ei ole ikinä kokeillut edes mustaa putkea, eikä sinne oikein suostunut mennä. Haukkui vain. Oikein kunnon ärsyttävää haukkua. Tämän jälkeen juoksi äitini luokse -> minä sitten huudan (varmaan naama ihan punaisena) Minniä luokse. Ja mitäköhän tämä oikein tottelevainen vesikoira tekee? Jää seisomaan paikalleen kuin ei kuulisi minua. Huudan uudestaan ja nyt sitten suostuu tottelemaan. Minni tulee normaalisti luokse (hiukan rauhallisemmin kuin yleensä) Käsken putkeen -> haukkuahaukkuahaukkua.. Muutaman kerran suostui putkesta loppuen lopuksi menemään. Sitten takaisi odottelemaan (vieläkin naama punaisena).
Vaikka pitäisi lohduttautua sillä, että kaikki muutkaan koirat eivät putkeen menneet (vain muutama meni ensimmäisellä kerralla) ja karkailivat, se ei oikein lohduta.

Seuraavaksi esteen edessä paikalla oloa. Eli koira istumaan/makaamaan ja ohjaaja kävelee toiselle puolelle estettä. Parin kerran jälkeen koiran ja ohjaajan välistä kulkee koirakko (yksi kouluttajista, jolla oli 8 v perro).
Tästä Minni selviytyi. Onneksi. Olin lähes varma että alkaa haukkua/tulee esteen yli tms.. No jotain sentään.

Siivekkeiden kierrot;
Kun tajusin miten minun kuuluu juosta, onnistui nekin tosi hyvin, siis muuhun verrattuna.

Ok, aina ei voi onnistua, mutta kyllä ärsytti. 35 koirakosta 16 pääsee mukaan, ja jotenkin tuntuu, ettei me olla mukana.
Anna taisi kysyä yksi kerta että miksi pyritte alkeiskurssille, kun ollaan jo käyty suht. paljon harjoittelemassa. Nyt tuntuu, että todellakin pitäisi mennä alkeiskurssille, eikä pyrkiä suoraan johonkin seuraan..
No, ehkä se siitä. Huomenna Kompassissa agia, katsotaan miten menee.

Agia

Kävin Minnin kanssa maanantaina taas agilityssä. Luulin ilmoittautuneeni toiselle kouluttajalle, mutta ei se mitään, nykyinenkin on tosi hyvä.

Puomi:
Minnin jalka lipesi viimeksi puomilla, ja sitä sitten yritettiin korjata. Lopussa Minni menikin jo tosi hyvin. Ei viittitty kokeilla keinua, jottei pelästy enempää.

Putki:
"RRRRR" Kuuluu kun eräs pieni nalle painuu putkeen.. Putki on Minnin suosikki este, ja minun pitäisi juosta paaaljon nopeampaa, jotta ärinä loppuisi. "Juokse, miten hiiidaaas sä oleet?!?" Meni ihan ok, putken laitoin ihan kaarelle.

Kepit:
Jotain tuntui naksahtavan Minnillä ja kepit alkavat sujua jo. Ainoastaan se, että Minni ei kauheasti pidä niistä. Vaan on kauhea kiire seuraavalle esteelle. Joten jättää joskus pari välistä.

Rengas:
Menee ihan nätisti, ei mitään suuria ongelmia. Ei suostu tulemaan renkaasta, jos olen siihen päin kääntynyt, vaan pitäisi olla selkä siihen. Sitten menee jo paljon nätimmin.

A
Ehkä ainoa joka menee hyvin. EI kuitenkaan mikään lempieste.