Kuvia joulun vietosta

Joulun lahjasaalis

Tänä vuonna Minni sai kaksi joululahjaa;

Dog Tornado, älylelun jota pitää pyörittää kuonolla tai tassuilla jotta sieltä saisi namin. Ihan vielä Minni ei älynnyt lelun syvintä tarkoitusta, mutta yritystä on.




Toiseksi sinisen pallolelun, jonka päässä on naru. Minni piti heti aluksi tästä lelusta joten käytän varmaan koulutuksessa sitä.

Rauhallista Joulua kaikille kaksi-ja nelijalkaisille!

Toivottavat Minni ja Johanna täältä lumettomasta Espoosta!

Tässä kuva, jolla osallistumme Vesikoirat Forumin Kuvahaasteeseen, ja aiheena siis joulu. Minni ja vielä koristelematon kuusi:

Lunta

Nyt sitä sitten on, ja PALJON! N. 20cm valkoista, kylmää lunta. Minni rakastaa lunta. Mitä enemmän sataa lunta ja mitä enemmän tuulee, sitä enemmän se saa hepuleita ;)
Esim. eilen illalla päästin Minnin ulos pissalle omalle pihalle. Yleensä tuo tulee heti pissat tehtyään tuijottamaan sisään, mutta tällä kertaa ei tullutkaan. Meni 10 min, 15 min. Päätin sitten käydä katsomassa, että mikä ongelma, vai onko se jo kokonaan karannut vaikka meillä onkin aidattu piha.
Kun näin Minnin,se oli IHAN lumessa. Pieni oli muuttunut mustasta harmaaksi, ja silti jaksoi hyppiä lumessa. Minni oli kaivanut luun jostain lumikasasta ja sitä piti retuuttaa.
Minnin turkkiin tarttuu tosi paljon lumipalloja, ja niitä on sitten kiva yrittää irrotella. Kenellään mitää konstia päästä lumisesta turkista, muuta kuin trimmaaminen.

Hiukan takapakkia..

Yritin lenkillä pyytää Minnin sivulle kulkemaan pariksi askeleeksi. Minnillä ei valitettavasti toimi lenkillä tuo, kun neiti ei millään jaksaisi kulkea NIIIN hitaasti. No, sisällä seuraaminen onnistuu jo tosi hyvin.
Tänään ei valitettavasti päästä treenaamaan pommisuojaan, mutta ensi viikolla sitten..

Jes!

Oltiin Minnin kanssa tortai tokossa, ja Katja opasti meitä. Nyt viikon verran seuraamista ilman että Minni ehtii istua ja vähemmän palkkausta. Noista on PALJON hyötyä, itsellä kun ei ole oikein kokemusta..
Harjoitukset sujuu jo tosi hyvin, enemmän harjoittelemista minulla kuin Minnillä... Uusi hyvä herkkukin on keksitty, kuivattu mahapulla.
Tostaitottis on kyllä tosi hyvä tämmösille alottelijoille ja kaikkien Vesikoirat Ry:n jäsenien kannattaa käydä katselemassa ainakin ;D
Korvatulehduskin on jo mennyt, onneksi.

Kuten monessa asiassa, kun saa yhden, tahtoo toisen. Niin ainakin minulle on käynyt, ja pentukuume nousee. Eikä vähiten Minnin veljen Caban kotiin saapuneen "pikkuveljen" ansiosta. Moko on syötävän suloinen pieni herra.. Vaikka Minnissäkin riittää vielä koulutettavaa, niin kyllähän tuommoinen nappisilmä kelpaisi.
Portugalinvesikoira on alkanut kiinnostaa myöskin, ne kun on niin ihania.
Pariin vuoteen toisen koiran hankkiminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta saahan sitä aina haaveilla..

Ja ainiin, Mokon ja Zenin blogit ilmestyvät tuonne sivulle..

Kuvia ja korvatulehdus

Minnillä on taas korvatulehdus... Ja siihen kymmenen päivän korvatippa-kuuri. El:n mukaan tulehdus oli aivan alussa, ja hyvä että huomattiin nopeasti. Syykin on selvillä; (tod. näk.) Liian vähäinen korvien putsaus. Kasvattaja ei ollut ehtinyt putsata korvia, mutta toivottavasti syy oli vain se. Ettei olisi taustalla allergiaa ym.. Nyt Minnin korvat näyttävät jo paljon paremmilta ;)

Loppuun pari kuvaa


Minni ja matto jota on kiva tökkiä kuonolla.


"Saanko mä nyt sen namin?"


Minni edellisellä lenkillä, poseeraamassa (jos tuota voi poseeraamiseksi kutsua)




Käytiin taas eilen samalla pellolla

Kotona jälleen

Tai ollaan oltu jo viikko kotona. Viime sunnuntaina tultiin kotiin (sateeseen) ja haettiin Minni vielä samana päivänä Sarilta. Minni oli ollut ensimmäiset kolme päivää syömättä ja ilmeisesti tyytynyt kohtaloonsa. Minni oli sopeutunut todella hyvin ja oli leikkinyt Bettyn ja Morriksen kanssa.
Kun haimme tyttöä kotiin, tuo hyppäsi jopa Sarin portugalilaisen yli. Riemu oli suuri kun näki meidät :)
Eilen kävin pellolla lenkillä, ja saman lenkin aikana nähtii (ja tutustuttiin) kahteen perroon, mikä on harvinaista, täällä ei tunnu olevan missään perroja. Toinen oli Ricky (tai jotenkin sinnepäin) joka oli Neron poika..? Ainakin omistaja sanoi niin, en tiedä onko se tietämäni Neron poika.
Toinen oli täysin valkoinen 4-vuotias neiti, jonka nimeä unohdin kysyä.
Tässä muutamia kuvia:


Minni jahtaamassa varista. Valitettavasti variksen mielestä oli kovin hauskaa lentää mutapellon yläpuolella. Mutainen koira ja pesu kotona.



Minni kovasti haluaisi uimaan... Ja niinhän siinä sitten loppuenlopuksi kävi, että koira oli melkein kokonaan märkä..



Tyypillinen ilme lenkillä ;D



Minni juoksee auringon laskuun... Vai pakenee kameraa?

Edit: Viimeinen kuva kiepsahti väätin päin.. Enkä saa sitä käänettyä.

Matkalle

"Moii mitä tehdään nyt???"


"Syötävää..? Eikö? Vain joku tyhmä kamera.."


"Lopeta jo kuvaaminen tai syön ton sun kameras!"


Vauhdista on hankala saada hyviä kuvia..


Minni hyppää. Pidän itse tästä kuvasta.

Tiistaina perhe lähtee kohti Floridaa, ja Minni pääsee kasvattajalle hoitoo vajaaksi kahdeksi viikoksi.
Tänään oltiin kasvattajan luona E-pentuetreffeillä. Paikalla oli Caba-veli, Elli-sisko ja Rudi-isä. Sarin omista koirista Betty-portugalinvesikoirapentu ja Morris-löwchen olivat meidän kanssa pihalla. Betty on ylisosiaalinen ihana neiti joka oli hiukan väsynyt, mutta aivan ihana tapaus. Morrisin täytyi vähän pöristä Caballe joka tuli liian lähelle Elliä, johon Morris selvästi rakastui. Kyllä niinkin pienestä pakkauksesta ääntä lähtee.

Minni 1 v!

Joo-o. Minni on jo 1 vee. Ihmeellistä, miten pienestä pallerosta on kasvanut ISO tyttö. Tai siis. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:








Pienen pieni perro pentu <3

Minni 1 v!

Päivitystä

Alkuun kuvia..

Minni ihmettelee kameraa


Onnistuin tallentamaan Minnin hyppäämässä hanska suussa. (Gasellikuva)


Toinen hyppy, tällä kertaa kohti kameraa


Tämä on otettu Minnin hyppäämässä ylös päin (yritti saada hanskaa) Mutta en osaa kääntää kuvaa, joten..

Tuonne oikealle tuli uusi kuva ja lisäilen sinne linkkejä koirakavereiden sivuista. Siellä on nyt vasta yksi linkki, Caba-veljen blogin linkki. Toivottavasti sinne saisi useampiakin linkkejä..?

Täällä sataa >_< ei kiva. Kun ei pääse lenkille. Ei siinä, etten itse lähtisi, mutta koira ei lähde ;D Ainakaan ilman hihnasta kiskomista Minniä ei saa ulos. *Huok*

Hui!

Minni tänään metsässä "Kukkulan kuningatar"


Eilen (maanantaina) iltapäivällä tulin koulusta normaalia aikaisemmin (mukava ope ;D). Kotiin tullessani huomasin, että Minni ei tullutkaan tervehtimään, mitä yleensä aina tulee. Pian huomasin myös hajun. Minni oli tehnyt kahdet kakat ja yhden pissan. Ulosteet olivat löysää ripulia ja haisivat järkyttävälle. Minnin huomasin makaavan säkkituolissa, katsellen 'alta kulmien' minua. Istuin sitten Minnin viereen ja katsoin ikenien värin. Tässä vaiheessa pelästyin todella; Ne olivat vaaleat. Kokeilin samantien pulssin ja soitin vanhemmille. Selittäessäni Minnin tilaa, veljeni meni rauhoittelemaan Minniä ja antamaan jauhelihaa. Kuulin keittiöstä asti, miten Minni murisi. SItä se ei ole tehnyt koskaan, jollei ole luuta mitä vahtia. Jauhelihaa se haistoi, mutta _vain_ haistoi. Maailman ahnein otus ei ottanut _jauhelihaa. Siinä alkoi tulla jo itku kurkkuun. Jos se oli syönyt jotain myrkkyä? Rotanmyrkkyä? Äitini yritti soittaa kaikille eläinlääkärielle, mutta kaikki olivat varattuja, joten menimme Viikin yliopistolliseen sairaalaan päivystykseen. Minni tuntui hiukan piristyvän, kun annoin sille vettä ja huovan. Päivystykseen oli juuri meitä ennen saapunut kriittinen tapaus. Pieni koira, jolla oli jo valmiiksi tippa. Pian näimmekin itkevän omistajan, mutta koira oli ilmeisesti vielä hengissä, koska suurin osa el meni hoitamaan sitä. Tunnin odottelun jälkeen pääsimme onneksi sisään.
Meidät otti vastaan opiskelija (En olisi tiennyt, jollei lapussa olisi lukenut) joka tutki Minnin kokonaan. Tosi huolellisesti. Näkö, luut, suu yms. Kaikki. Kyseli ja kirjasi ylös Minnin taustaa ja oireita sekä rokotuksia. Mittasi kuumeen. Sen jälkeen hän sanoi, että käy näyttämässä Minniä vielä ihan oikealle eläinlääkärille. Tämä taas määräsi, että riisi-nauta-kuurille kahdeksi kuukaudeksi + vitamiineja ruokaan.
Onneksi selvittiin näin vähällä. Minni oli parempi jo siellä, mutta kotona palautui melko nopeasti omaksi itsekseen. ELi perimmäistä syytä ei oikein löytynyt, ehkä syönyt jotain kasvia tms.

Tänään koiruus on ollut oma itsensä, ja käyttäytynyt normaalisti. Onneksi.

Parin viikon kuluttua onkin jo Minnin 1 v synttärit, kaksi päivää omieni jälkeen. Kasvattaja ei valitettavasti voikkaan järjestää treffejä koko pentueelle, joten tapaamme Caba-veljen ja omistajan synttäreiden kunniaksi.

Kuulumisia parilta viikolta...

Blogiin kirjoitteleminen on jäänyt vähän vähemmälle koulun alkamisen takia.

Pari viikkoa Minnin nisät ovat turvonneet jo melko isoiksi ja lievää väsymystä ja masentuneisuutta on Minnillä. Toivottavasti Minni piristyy pian, nyt tuntuu että tyttö vain nukkuu :S Minni ei aina tule edes tervehtimään kun tulee kotiin, vain heiluttaa häntää. Ja nukahtaa pian taas. Tämän aamuisella metsälenkillä Minni ei ollut todellakaan oma itsensä. Kulki perässä, lähti jaloista vain kun heitti keppiä, eikä silloinkaan kovin innokkaasti.
Onko meillä joku uninen masentunut teinikoira? Siltä se alkaa vähän vaikuttaa, kun pieniä murinoita esiintyy esim. autoon menemisen yhteydessä. Sellanen "En mä halua, mä haluan tonne"- murina ja ilme. Mutta ei sen enempää.

Eilen Minni piristyi horroksestaan ja lähdin Nuppu-cockerin ja omistajansa kanssa pellolle riehumaan. Tuo veti hirveet hepulit ja hyppi ja riehui yksikseen. Nuppu tapittaa samalla kiltisti minua silmiini makkaran toivosta. Vihdoin Minnikin tajusi, että ruokaa on tarjolla ja hepuli loppui. Minni väsyi hepuloinnista, eikä mikään ihme kun niin kovaa juoksi. Kyllä Nupunkin kanssa lopuksi leikittiin ihan hyvää vauhtia.
Nuppu on yksi Niistä Koirista, joiden kanssa Minni leikkii ihan kunnolla. Vaikuttaakohan se että tapasimme Nupun ensimmäisen kerran kun molemmat koirat olivat irti pellolla? Kun siellä oli paljon tilaa eikä ollut ahtaassa koirapuistossa..
Lenkin lopuksi näimme Minttu-perron ja Lumi-lagoton omistajineen. Minni oli jo aika väsynyt eikä ollut yhtään niin innostunut kuin Lumi.

Nyt Minni on tosi väsynyt ja nukkuu vain (Niin hassussa asennossa, että omistajaa naurattaa)ihmeellisissä asennoissa..

Pariviikkoa sitten tullut palkeenkieli on parantunut tosi hyvin eikä haavan kohdalla ole mitään. Tai siis ei näytä siltä että siinä olisi ollut haavaa pitkään aikaan. Pieni arpi vain.

Tokoa ei olla hirveästi nyt treenattu, mutta keskiviikkona siihen tuli muutos. Otin takapihalla sivulletulo-harjoituksia nälkäisen koiran kanssa. Kaksi ensimmäistä oli ihan hyviä, ei mitään ihmeellistä. Kolmannella kerralla tuo tuliin niin nopeasti sivulle, että yli puolet herkuista sille. Vaikka oli nopea sivulletulo, se istui myös tosi hyvässä asennossa. Eilen otin lenkille rauhallisella hiekkatiellä pari maassa pysymistä. Ne meni tosi hyvin, ja tänään varmaan otetaan vielä joitain sivulletuloja. Olen aika ylpeä Minnistä, kuitenkin tyttö on vasta vain vajaa 11kk..

Turkki veks

Ääh. Näiden tekstien kirjoittaminen ja kuvien lisääminen on hankalaa. Ja siksi koko teksti on vähän hassusti..

No siis asiaan. Minnin turkki lähti ja kasvattajalla oli pentue kasvamassa. Aaww kuinka suloisia olivatkin <3

Ja tässä siis Minnin uusi look, 3 mm turkki. Tässä pari kuvaa trimmaamisen jälkeen:

Kotimatkalla huomasin, että Minnillä on kipeän näköinen palkeen kieli vasemmassa tassussa. Kuten kuvasta näkyy, askartelin siihen pienen siteen, ja huomenna mennään (taas) eläinlääkäriin. Haava on tullut luultavasti eilen mummolassa. Onneksi haava ei sattunut anturan kohdalle.

Huoh.

Minnin turkki on ihan järkyttävän huonossa kunnossa. Varsinkin takajaloissa on paljon huopaantuneita kohtia. Olen yrittänyt availla, availla ja availla, mutta ei tunnu auttavan.

Vesikoirat Forumilla neuvottiin, että kannattaa leikkauttaa jos ei ole näyttelyitä lähi aikoina. Joten. Tilattiin sitten trimmaus kasvattajalta, kun ei vielä olla ehditty hankkia omaa trimmeriä. Minnistä tulee siis naku. Mutta ihan hyvä, että nuo kamalat takut lähtee.

Hellettä <3 ja raivostuttavia ihmisiä :(

Vihdoin on kesä tullut tännekkin. Huh hellettä nyt tällä hetkellä 25 astetta _varjossa_. Minni on aika väsyneen olonen, en ole ihan varma johtuuko se tärppipäivistä vain helteestä, ehkä vähän molemmista. Korvatulehdukset alkaa olla mennyttä, mutta lääkitys jatkuu, varmuuden vuoksi. EL sanoi, ettei saisi lopettaa kuuria ennen kuin antibiootit loppuvat (n. kolmen viikon kuuri).

Raivostuttavat ihmiset. Kirjoitin jo Vesikoirat foorumille tämän pätkä, ja kopioin sen nyt tähän:
Pieni, hulluna vetävä jackrusseli-poika flexissä ja omistaja joka on tulossa nopeaa kävely vauhtia kohti meitä.
Minä: "ööö Täl on juoksut."
Hlö: "No ei meidän kulta pientä haittaa.. Voikun on söötti"
Russeli kiskoo kun hullu ja emäntä kertoo kuinka söpö Minni on...
M: "Eikun ihan oikeesti. Älä päästä sitä lähemmäs."
H: "Ei tää tee mitään..."
M: "Mun koira ei tykkää, ja voi purra."
Valehtelen hiukan, mutta nainen ei varmasti muuten olis uskonu. Pikkuhiljaa se peräänty ja me jatkettiin matkaa. Tosi raivostuttavaa. Russeli parka ja Minni-parka. Minni oli ihan sillee et 'eiii älä tule mene pois'-ilmeellä koko ajan. Sellanen tyrmistyny ilme.

Toivottavasti ei tule samanlaisia tapauksia lisää..

Parempaan päin

Minni on alkanut piristymään (onneksi!) ja kävinkin parin tunnin peltolenkin. Oli pitkä hihna että se pääsis vähän enemmän liikkumaan. Merkkailua on aika paljon, 6 pissit tuolla lenkillä o.O Taitaa olla ennätys. Minni on jo melkein oma itsensä, tosin väsyneempi kuin yleensä.

Kokeilin, että huvittaisikohan sitä treenata, ja huvittihan sitä :) Aivan räjähtävää voimaa sivulle menossa ja luoksetulossa. En viitsinyt ottaa paikalla makuuta, ettei se nousisi ylös.

Korvatulehduksia

Tultiin juuri eläinlääkäriltä. Minnillä on molemmissa korvissa tulehdukset ja ne ovat vielä _eri_ tulehdukset. Oikessa on hiiva ja vasemmassa sauva- ja kokkibakteerien aiheuttama tulehdus. EL sanoi, että molemmat voivat johtua juoksujen aiheuttamasta stressistä tai allergiasta.
Saimme sitte korvatipat ja suunkautta annettavat lääkkeet ja pääsimme kotiin. Pikkuinen parka. Toivottavasti hoituu noilla lääkkeillä.

Masentuneena? :(

Kun putsasin Minnin korvia, huomasin että vasemmassa korvassa on jotain märkää ja se on ihan punainen. Korvatulehdus? Pieni ravistelee välillä päätä ja näyttää surkealta :(

Sisällä se istuu jossain nurkassa ja vain katsoo mitä muut tekee. Sitä ei kiinnosta mikään muu, paitsi jos antaa jauhelihaa. Ulkona Minni istuu jalkojen juuressa hiljaa eikä tee mitään. Se taitaa olla masentunut? Toivottavasti huomenna Minnillä on jo parempi olo.

Hiukan kuvia pentuajasta

Minni on siis nyt yli 9 kk. Kuvia on matkan varrelta tarttunut mukaan. Tuossa nyt vanhimpia....


Minni katsoo tarkasti....... jotain

Minnin eka luu. Siannahan kappale.

Minni & säkkituoli. Ihan parasta on säkkituolin kaivaminen kun on märkähepuli...
Juuri karvat ajettu

Minni sai nyt blogin

Eli Minnillä on nyt blogi johon kirjoittelen kuulumisia.
Vesikoira treenailut ja treffit on nyt noin kolme-neljä viikkoa taolla, koska Minnillä alkoivat ekat juoksut. Minni on ollut aika allapäin nyt viikon luultavasti johtuen juoksuista.