Kaikkea säätöä

Minnin juoksut loppuivat jo muutama viikko sitten, mutta ei olla käyty treeneissä kiusaamassa uroksia. Tällä tai ensi viikolla ilmestytään pommariin treenaamaan sivulle tuloa. Kun se(kin) on mennyt vähän huonosti. Sivulle tulee välillä ihan nätisti, mutta heti kun vapauttaa/antaa namin, niin astuu nopeasti muutaman askeleen sivulle. Ilmeisesti olen astunut neidin varpaille. Höh. Nyt vaan yritetään korjata tuota ongelmaa. Ja Minni ei osaa oikein enää istua o.O, vaan menee maahan kun sanoo istu. Hömph.

Karvakin lähti viikko sitten maanantaina ja meille saapui Whippetin ja rotan sekoitus, joka muistuttaa Potterien Dobby-kotitonttua. Minni tuntuu olevan pelkkää jalkaa ja silmää ;D. Turkki olikin jo vähän huopaantunut tassuista ja erityisesti rinnasta. Tossa pari kuvaa.

Ennen...


...ja jälkeen x)

Nyt ne sitten tuli, juoksut

Eli eilen aamulla äitini huomasi lattialla muutaman veritipan, ja selvisi nopeasti, että Minnillä on alkaneet juoksut. Tosi väsyneen olonen, ja hellyyden kipeä. Koko ajan tulemassa silitettäväksi. Raasu parka. Ei mikään ihme ettei viikko sitten pommarissa treenaaminen innostanut.

Ihme koiruus

Verisen kakan arvoitus ei varmaan koskaan tule selviämään. Minni on taas tehnyt "normaalia" kakkaa. Eikä koiruus tunnu olevan enään kovin masentunutkaan. Tosi outoa. Tai siis ei Minni vielä ihan oma itsensä ole mutta paremmin voi kuitenkin.

TOKOn puolella menee hyvin varsinkin sivulle tuloa ollaan harjoiteltu ja seuraamista. Minni menee tosi hyvin seuratessa. Me ollaan otettu noin 5-7 askeleen pätkiä -> palkkaus. Vielä kontaktia (ja matka tietysti) pitää vielä parantaa mutta omasta mielestäni hyvä alku. Sivulta maahan meno on Minnille jotenkin outo juttu ja sitä yritetään harjoitella. Aloitin n. viikko sitten Minnin ehdollistamisen naksuttimelle. Ei ihan vielä älyä jutun juonta, mutta kyllä se siitä.

Outo asento nukkua...?

Juoksut..?

Rankan lenkin jälkeen jaksaa pysyä hetken paikallaan seisoskelemassa

Minni on ollut nyt muutaman viikon "masentunut" ja epäilimme juoksuja syyksi. Siksi emme päässeet treffaamaan Cabaa ja Taraa, jotka siis ovat Minnin sisaruksia.
Minnillä ei ole juoksut kuitenkaan alkaneet, ja jotkut urokset ovat todella kiinnostuneet Minnistä (=normaalia enemmän) ja toiset eivät ollenkaan.
Eilen pelästyttiin kovasti, kun Minni oli tehnyt löysän kakan veljeni lattialle. Kakassa oli verta, muttei kovin paljon (onneksi). Eilen Minniä ei viety eläinlääkäriin, koska oli niin myöhä ja Minni ei käyttäytynyt mitenkään erikoisesti.
Tänään koulusta tullessani ei tyttö ollut tehnyt kakkaa, eikä kulma lenkilläkään tehnyt (veli kävi). Tuntuu että Minnillä on välillä kaikki tosi hyvin vatsassa ym. mutta sitten yhtäkkiä tälläistä. Onko kellään kokemuksia..?
Täytyy myöntää, että esim. Vanukkaan (eräs käyttäjä Vesikoirat Forumissa) sairas kertomukset nousevat mieleen Minnin sairastellessa.

Vähän keveämpää nyt tähän loppuun. Minniä on leikelty (siis karvoja) vähän sieltä sun täältä, "parrasta", korvista, kainaloista (takut) ja silmänympäryksistä. Raukka ei siis muistuta ihan kauheasti perroa. No, kyllä se vielä tunnistetaan kadulla, mutta haluaisin trimmata karvan. Loppu perhe on tätä vastaan, joten luultavasti Minni saa pitää karvansa - ainakin kunnes pakkaset loppuu. Minnillä on takkuja lavoissa, kaulassa, kainaloissa, haaruksissa ja pepussa. Lähinnä niiden takia turkki lähtee niin pian kuin säät (ja perhe) sen sallivat.


Minni ja Minnin kaveri Nuppu-cockeri pellolla juoksemassa viikko sitten

Onnellista Uutta Vuotta!

Minnin osalta rakettien ampuminen on meni vähän huonosti. Päivällä kävelimme Leppävaarassa, ja muutamista pojista oli ilmeisen hauskaa pamautella raketteja keskellä kerrostalo aluetta. Säikähdin yhtä pamausta itse (se oli n. 5 m päässä) ja tietysti Minnikin säikähti, lähinnä reagoi siihen kun itse reagoin. Se kyllä harmittaa, koska illalla Minnin sai just just ulos, mutta vain jos oli jauhelihaa kädessä ja oli kyykyssä -> tuli istumaan jalkojen väliin. Muuten meni seinän viereen istumaan. Sisälläkin istui nurkassa ja hätkähti aina isoja pamauksia..
Viime vuonna uusi vuosi meni tosi hyvin, Minni ei melkein edes huomannut pamauksia..

Kuvia joulun vietosta

Joulun lahjasaalis

Tänä vuonna Minni sai kaksi joululahjaa;

Dog Tornado, älylelun jota pitää pyörittää kuonolla tai tassuilla jotta sieltä saisi namin. Ihan vielä Minni ei älynnyt lelun syvintä tarkoitusta, mutta yritystä on.




Toiseksi sinisen pallolelun, jonka päässä on naru. Minni piti heti aluksi tästä lelusta joten käytän varmaan koulutuksessa sitä.

Rauhallista Joulua kaikille kaksi-ja nelijalkaisille!

Toivottavat Minni ja Johanna täältä lumettomasta Espoosta!

Tässä kuva, jolla osallistumme Vesikoirat Forumin Kuvahaasteeseen, ja aiheena siis joulu. Minni ja vielä koristelematon kuusi:

Lunta

Nyt sitä sitten on, ja PALJON! N. 20cm valkoista, kylmää lunta. Minni rakastaa lunta. Mitä enemmän sataa lunta ja mitä enemmän tuulee, sitä enemmän se saa hepuleita ;)
Esim. eilen illalla päästin Minnin ulos pissalle omalle pihalle. Yleensä tuo tulee heti pissat tehtyään tuijottamaan sisään, mutta tällä kertaa ei tullutkaan. Meni 10 min, 15 min. Päätin sitten käydä katsomassa, että mikä ongelma, vai onko se jo kokonaan karannut vaikka meillä onkin aidattu piha.
Kun näin Minnin,se oli IHAN lumessa. Pieni oli muuttunut mustasta harmaaksi, ja silti jaksoi hyppiä lumessa. Minni oli kaivanut luun jostain lumikasasta ja sitä piti retuuttaa.
Minnin turkkiin tarttuu tosi paljon lumipalloja, ja niitä on sitten kiva yrittää irrotella. Kenellään mitää konstia päästä lumisesta turkista, muuta kuin trimmaaminen.

Hiukan takapakkia..

Yritin lenkillä pyytää Minnin sivulle kulkemaan pariksi askeleeksi. Minnillä ei valitettavasti toimi lenkillä tuo, kun neiti ei millään jaksaisi kulkea NIIIN hitaasti. No, sisällä seuraaminen onnistuu jo tosi hyvin.
Tänään ei valitettavasti päästä treenaamaan pommisuojaan, mutta ensi viikolla sitten..